Oma koti kullan kallis

Iltaa,

    Kotiin siis selvittiin, maailmanloppu ei tullut. Khao San Roadilta lähin kuuden aikoihin taksilla lentokentälle, ruuhkissa meni about tunti. Kymmenen ja puolen tunnin lento Istanbuliin lähti siis vähän ennen keskiyötä. Turkissa istuskelua oli kolmisen tuntia, jonka jälkeen oli neljän tunnin lento Helsinkiin. Kyllä pikkasen tuntui alkuun vilposelta ku ulos asteli, mutta eipähän enää hiki ollut. Helsingin kentällä parin tunnin oottelun jälkeen oli enää tunnin lento Kuopioon. Matka hotellilta kotiin kesti siis noin 28 tuntia.

    Mutta kyllä on hyvä fiilis olla takas Kuopiossa! Meitsi iha fiiliksissä, ku pääs pitkästä aikaa Jiipeen ja Jepin kaa treenailemaan Rajalan salille ja muutenkin näkemään tuttuja ihmisiä! Lumiset maisemat näyttää kanssa hienoilta, kamera tulee lähipäivinä olemaan kovalla käytöllä. Kylmäänkin tottui nopsaan, eikä ulkona kävely tunnu enää pahalta. Pitää vain osata pukeutua tarpeeks lämpimästi.

   Oman kappaleensa ansaitsee myös kotona tehty suomalainen ruoka! Ei vaan sitä voittanutta löydy mistään.

   Blogi-päivitykset loppuu tämän reissun osalta tähän. Kiitokset kaikille lukijoille kommenteista yms. Blogin suosio yllätti positiivisesti. Ennen reissua en kuvitellut kävijämääräksi läheskään puolia siitä, mitä loppujen lopuksi tuli.

Ikkunan takaa otettu kuva takapihasta

   Kettu kiittää, kuittaa ja toivottaa kaikille oikein hyvää joulua sekä rattoisaa uutta vuotta!!

Loppu häämöttää

Iltaa,

     Reissu alkaa olla lopuillaan, huomen iltana lento takas Suomeen. Jonkin sortin summa summarumia pitäisi varmaan kehitellä nyt. Puhun nyt siis omasta puolestani, Wäiskin ja Juhon mietteitä on vähän vaikea meikän lähtee analysoimaan täältä käsin.

     Eli vähän päälle kolme kuukautta reissua takana. Alkureissu mentiin porukassa, mutta puolessa välin reissua toiset matkamiehet lähti kotiin. Täytynee sanoa, että jälkipuolisko reissusta oli antoisampi. Vähemmän huoneessa istuskelemista, enemmän itse lomailua/reissaamista. Poikien kanssa juteltiinkin, että lähdettiin vähän väärässä porukassa reissuun kun ollaan turhan erilaisia keskenämme.

    Budjetista sen verran, että en oo kahtonu, paljon rahaa on menny. Sen vaan tiedän, että reippaasti yli sen noin 3000e, jonka piti suunnitelmien mukaan kattaa kaikki lennot, asumiset, syömiset, matkustelut, yms. Alkupuolisko reissusta pysyttiin kyllä porukalla suurinpiirtein päiväbudjetissa, mutta loppupuoliskolla vähän repesi. Yksin reissatessa asumiskustannukset nousee reippaasti, kun ei enää maksa vain kolmasosaa kämpästä. Lisäksi en kertaakaan omille teilleni lähdön jälkeen asunut ilman ilmastoitua kohtuutason mörskää, joten se korotti hintaa melkoisesti. Alkureissusta oli myös tapana lähes poikkeuksetta tilata se ravintolan halvin tai toiseksi halvin annos, nyt moinen temppuilu jäi kokonaan pois. Rahaa paloi myös, kun reittisuunnitelmat sai uusia tuulia kesken reissun ja piti ostaa yhteensä viisi lentoa lisää ympäri Thaimaata. Lisäkustannuksia tuli myös hieman hintavien ostosten/tuliaisten myötä. Mutta noh, kerran ku sitä reissuun lähetään nii tarviiko sitä nirsoilla aivan kaikesta? Sitä varten sitä töitä tuli tehtyä ja aamuviideltä herättyä jokaikinen arkipäivä lihanpaloja leikkaamaan. Työt jatkuukin jo uudenvuoden jälkeen, vaan ehkäpä eri paikassa tällä kertaa.

    Mitäs muuta.. Lähdenkö uudelleen samanlaiselle reissulle? Kyllä ja ei. En enää Thaimaahan tule ainaskaan vähään aikaan, sen verran tutuksi tuli nyt. Seuraavat reissut sijoittuu vähän viileämpiin maisemiin. Vaikka siellä Suomessa tuntuu aina mukavalta lähteä etelän lämpöön, varsinkin talvisin, rupee se 24/7 hiki päässä vituttamaan kun sitä kestää 3 kuukautta. Siksi otinkin ilmastoinnin, että edes huoneeseen pääsee silloin tällöin pakoon helvetinmoista kuumuutta ja että öisin pystyy edes jotenkin nukkumaan. Ja en lähtisi ainakaan nyt lähivuosina samanpituiselle reissulle. Nyt tämä reissu oli ihan siedettävän pituisen tuntuinen, eikä tuntunut ollenkaan liian lyhyeltä tai pitkältä, mutta seuraava reissu on silti oleva lyhyempi. Repii hermoja, kun kuumuuden takia ei pysty treenaa ja syömään läheskään samalla lailla, mitä Suomessa. Myöskään salit ei ole yleensä samaa tasoa. Onneksi kohta alkaa kova treenikuuri Rajalan salilla. Mutta kuitenkin, koko reissu oli kokonaisuudessaan hyvä ja jos nyt voisin sanoa reissunsuunnitteluajan, menneisyyden meikäläiselle jotain, niin sanoisin että "matkaan vain, hyvä reissu tulossa".

    Mutta joo, sinänsä lähtisin kyllä reissuun uudelleenkin. Itseasiassa pienet suunnitelmat on jo olemassa uudesta, lyhyemmästä reissusta ennen syksyn opiskeluja. Pitänee kahtoo, miten se reissu vaan sijoittuu kaikkien pääsykokeiden ja töiden suhteen, onko aikataulullisesti mahdollista/järkevää ja miten hintava siitä tulisi. Tällä kertaa suunta ei olisi nimittäin Kaakkois-Aasia.

   Netti on laginen, enkä pysty lataamaan kuvia. Pitänee kotona sit vielä yks päivitys pykäistä blogiin, jos siis maailmanloppu ei tule :D. Meitsin lentohan lähtee 20. päivä klo 23.45, eli vartti ennen kuin paljon pelätty tuomiopäivä koittaa. Kahtelen sit yläilmoista kun Maa alla muuttuu laavamereks tai jotain. Todennäköisesti kuitenkin lentelen Istanbulin kautta Suomeen ja illalla pitkästä aikaa saunon, syön kunnon suomalaista ruokaa ja juon suomalaista maitoa!!

Hobitteja

Iltaa,

     Rupes niin sanotusti kyrsimään könöttäminen siellä keskellä ei mitään, joten pakkasin kamat ja läksin. Hotellin virkailijatypy yritti vielä saada meikäläisen jäämään, mutta Pelle Miljoonaa lainaten sanoin "sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma". Niimpä matka jatkui juuripa motaria pitkin Khao Sanille.

    Heitin kamat tuttuun ja turvalliseen New Joen guesthouseen, ja lähin metsästää yhtä paremman luokan hotlaa. Tiesin huoneiden olevan siellä täynnä, mutta meikäläistä kiinnosti enemmän sen hotlan sali. Sali iha perus ok. En kehtaa joka päivä lähtee ajelee sinne Power Zone Gymille, kun tää uus sali on kuitenkin kahen minsan kävelyn päässä.

   Treenin jälkeen lähin käymään MBK-tavaratalossa (tästä mörskästä ennemminki ollu juttua blogissa, en rupee siitä sen enempää jaarittelemaan). Pienten shoppailujen ja syöminkien jälkeen kävin tsekkaa thaimaalaisen elokuvateatterin. Vietnamilaisestahan on jo kokemusta, mutta ekaa kertaa nyt thaikkuelokuvissa. Elokuvana oli The Hobbit: An Unexpected Journey, kolmedeenä. Eli tää The Hobbit on samaa sarjaa Taru Sormusten Herrasta-trilogian kanssa, mutta tapahtumat sijoittuu 60 vuotta ennen TSH:n tapahtumia. Mukana oli tuttuja hahmoja ja paikkoja TSH:sta, kuten Gandalf, Klonkku, Rivendell, yms. Elokuva oli visuaalisesti erittäin hieno (3D toi vielä oman silauksensa), eikä leffassa muutenkaan moitittavaa ollut. Tähtiä The Hobbit-leffalle reissunpaalle-blogi antaa 4½/5.

   Kuvia en oo nyt jaksanut siirrellä koneelle ja pienennellä blogiin sopivaks vähään aikaan. Pitänee lähipäivinä ehkä sitäkin harrastella taas.
 

Pitkästä aikaa

Hyvää iltaa,

    Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen. En ole kehannut enää näitä "turhia välipäivityksiä" tehä sen enempää, sillä viimepäivät Ao Nangissa oli ihan peruschillailua. Mahataudin jälkeen oon pystynyt ny vähän treenailemaankin.

   Mutta eilen matka taas jatkui. Suuntana oli jälleen kerran Bangkok. Majoituin tällä kertaa vähän eri puolelle kaupunkia, pikkasen tasokkaampaan mestaan. Tosin tää mesta on niin syrjässä kaikesta, että vaihtanen lähipäivinä tuttuun ja turvalliseen New Joeen Khao San Roadille. Muuten ei mitään valittamista, mutta lähimpään ravintolaan tai 7-eleveniin on yli kilometrin matka. Ei kehtaa meikäläisen syömätahdilla lähtee kävelemään joka kerta sinne asti. Muutenkaan tässä osassa kaupunkia ei ole mitään, joten en kehtaa viimeisiä viikkoja reissusta käyttää vain polskimalla jossain hevonkuusessa katon uima-altaassa, tai kävelemällä joitain tyhjiä, rähjäisiä katuja.

   Mut eniwei, suunnitelmat on taas muuttuneet vähän. Jätän Laosin nimittäin väliin. En kehtaa lähtee enää raahautumaan muihin maihin, ja Laosissa ei meikäläistä oikein muut paikat kiinnostanut kuin Vang Vieng. Niimpä kävin tännään Bangkokin Immigration Officesta hakemassa pari lisäpäivää mun passiin. Thaimaassahan saa olla 30 päivää ilman viisumia, ja päivät rupes menee meitsin passissa uhkaavasti umpeen.

  Tän lähes kolmen kuukauden aikana on tullut nähtyä aika monta kuntosalia, sali-immeinen ku oon. Mut täältä Bangkokista löytyi voittaja. Elikkäs mestan nimi on Power Zone Gym. Salin omistaa muuan herra Khun Sitthi Charoenrith, IFBB-World Champion -kehonrakentaja. Eli mikään jumppailusali ei todellakaan oo kyseessä, vaan helkkarin hyvin varusteltu, ILMASTOITU, tositreenaajien sali. Itse mestarikin oli salilla paikalla ku kävin tänään treenaamassa. Kyllä oli pattia paidan alla. Oli just joittenki pukumiesten kanssa hieromassa bisneksiä, takanaan kaapit notkollaan isoja pystejä vuosien varrelta.

   Tänään iltaisella treffasin vanhojen ja muutaman uuden tutun kanssa tutussa shisha-baarissa Khao Sanin tuntumassa, jossa aikoinaan myös Wäiskin ja Juhon kanssa tuli istuttua.

Erilainen itsenäisyyspäivä

    Elikkäs eilen vietettiin taas vuoden yhtä tärkeintä juhlapäivää, itsenäisyyspäivää. Tällä kertaa tosin hieman eri merkeissä. Tarkoitus oli tehdä jotain spesiaalia, mutta itsenäisyyspäivää edeltävänä yönä iski ankara mahatauti. Tauti helpotti suurinpiirtein aamuun mennessä, mutta itse juhlapäivä menikin sitten punkan pohjalla voimia keräillessä. Ehkä yömyöhäisellä apteekista haetut thaikkulääkkeet kuitenkin nopeuttivat hieman paranemista.

    Mutta tänään oli taas paluu Ao Nangille. Vielä ei ruoka täysillä uppoa, mutta uskon senkin kääntyvän normaaliksi, kun lähipäivinä käyn vähän treenailemassa. Tän enempää ei tällä kertaa.

   

Synttäripäivä

Hyvää iltaa,

      Tänään tapasin tuttuja aamupalalla ja lähettiin porukalla biitsille vuokraa kajakki.  Kajakki maksaa täällä eka tunnilta viis euroo, ja tunnit siitä eteenpäin  2½ euroo/tunti. Kun päästiin lahdukasta ulos, nii aallot oli tänään nii korkeet, että pitemmälle ois ollu vähän nihkee lähtee melomaan. Niimpä palautettiin kajakki tunnin jälkeen.

      Seilailun jälkeen lähettiin ehtii Tsunami Villagea, huonolla menestyksellä. Tän villagen piti olla 30min kävelymatkan päässä, mutta tunnin käveltyämme rupesi vähän epäilyttämään. Mikään turistinähtävyys tää village ei ainaskaan tunnu olevan, sillä sinne ei vie kunnollisia teitä, eikä matkan varrella näkynyt ketään muita ihmisiä (reitti kuitenkin oli oikea, sillä "tsunami village"-kylttejä näkyi aika ajoin matkan varrella). Ehkä me käveltiin sit sen läpi, sillä muutaman kylän läpi tuli käveltyä. Tosin ne näytti ainakin meikäläisen silmin ihan normaaleilta kyliltä.





Tuk Tuk

    No eniwei, päädyttiin sit Long-Beachille, jossa syönnin jälkeen vuokrattiin snorkkelit hintaan 50bth/päivä. Näkyvyys on kyllä hyvä. Vaikea oli jo pitemmälle uidessa arvioida, paljonko on vettä alapuolella, mutta veikkaisin kevyesti yli viittä metriä. Pohjasta olisi erottunut silti helposti vaikka pullonkorkki, jos sellaisia olisi mereen viskattu. Täällä niitäkään ei kuitenkaan näkynyt. Sen sijaan näkyi kaikenmaailman värikkäitä fisuja ja koralleja. Takas sit ei enää lähetty kävelee mäkistä reittiä, vaan otettiin pitkähäntävene, ja seilailtiin takas satamaan.

    Mutta mistä otsikko "synttäripäivä"? Tänään on Bhumibol Adulyadejin, eli Thaimaan kuninkaan 85-vuotis syntymäpäivä. Koko Thaimaa tuntuu juhlivan sitä. Monet telkkarikanavat lähettää suoraa lähetystä kuninkaanpalatsilta, jonne on kokoontunut mielettömästi lössiä juhlimaan ja kuuntelemaan kuninkaan pitämää puhetta. Viime vuodethan kuningas on viettänyt sairaalassa. Saa nähdä, miten pitkään vielä porskuttaa.

Uudet mestat

Iltaa,

Ao Nangin satama

Satunnaisia saaria

    Tänään aamusella lava-taksi tuli hakemaan ja vei satamaan. Tarkoitus oli jättää Ao Nang nyt muutamaks päiväks, ja käväistä Koh Phi Phillä. Koh Phi Phi tuli erityisen tunnetuksi Leonardo Di Caprion leffasta The Beach. Elokuva kuvattiin täällä.

   Mutta niin, satama oli täynnä lössiä, kaikki lähössä Phi Phille. Matkan piti kestää tunti, mutta lopulta aikaa kuluikin kolme. Suuri osa Phi Phille tulijoista oli nuoria reppureissaajia, mutta löytyi joukosta vanhuksiakin.

   Phi Phille tultaessa pitää maksaa 20bth/hlö, joka kuulemma käytetään saaren jätevedenpuhdistamoiden ja muun siisteyden ylläpitoon. Tiedä sitten, mihin rahat lopulta päätyy, mutta kyllä saari on todella siistin oloinen ja vedet kristallinkirkkaat. Merivesi on täällä ainakin yhtä kirkasta, mitä saarikierroksella Wäiskin ja Juhon kanssa ollessamme n. 2kk sitten Koh Lantan suunnalla. Palella ei täällä uidessakaan tarvitse, sillä merivesikin on about 30 asteista. Phi Phin The aktiviteetit onkin sukellus/snorklaus/melonta yms., kaikki mikä liittyy mereen.

Phi Phin laiturilta

   Saarella ei muuten ole autoja, skootteritkin harvinaisia. Porukka kävelee tai vikurtelee polkupyörällä. Ja tosiaankin vikurtelee. Paikallisten ajaessa Jopon ja BMX-pyörän risteytyksen tyylisellä pyörällä vastaan, uskoisi heidän olevan ainakin 2 promillen humalassa tai että ajoreissu on ensimmäinen ilman apupyöriä. Sen verran siksakkia vetävät.

   Phi Phin hintataso on aika paljon korkeampi, mitä useammissa paikoissa Thaimaassa. Perusankeet mörskät ilmastoinnilla on lähes poikkeuksetta 1200-1500bth/yö. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön, sillä löysin hyvän huoneen hintaan 850bth/yö.

Siesta-aika

Railay Beach

Iltaa,

    Flunssan pirulainen vaivaa vieläkin vähäsen. Hurjaa äksöniä siis ei oo tapahtunut taaskaan.

    Mutta eniwei, tänään aamupäivällä lähin pitkähäntäveneellä läheiselle Railay Beachille. Eli tää Railay Beach ei oo saarella, mutta tänne pääsee silti ainoastaan vesiteitse. Venereissu kesti vain noin kymmenen minuuttia. Täällä Krabin seudulla on erikoisuutena kuvissa näkyvät kalliomuodostelmat, joita myös veneestä käsin näkyi jokapuolella.

    Itse Railaylla oli paljon enemmän porukkaa mitä parisen vuotta sitten lokakuussa. Liekö turistikausi nyt kovimmillaan? No mut läksin kävelee toiselle puolelle, Itä-Railayn biitsille, ja sitä kautta Pranang Beachille. Matkalla näkyi isoja tippukivimuodostelmia ja onkaloisia kallioita. Kuulemma joitain onkaloita pitkin pääsee kipuamaan kallion päälle, yli 100 metrin korkeuteen. No mut Pranang Beachikin oli suhteellisen täynnä porukkaa, vaan sopu sijaa antaa. Kävin vähän uimassakin. Jospa vesi on täällä sen verran lämpöistä, että flunssa ei paljoa pahene.

     

 

Etelä kutsui jälleen

   Eli Pattaya jäi eilen taakse. Muutamalta taholta tuli kyselyitä, lähtisinkö Etelä-Thaimaaseen, samoille suunnille mitä oltiin Juhon ja Wäiskin kanssa 1½ kuukautta sitten. Miksipä en menisi? Kuitenkaan täysin samaan paikkaan (eli Koh Lantalle) ei tarkoitus ollut mennä, vaan Krabille, Ao Nangille.

   Ao Nang on meitsille tuttu paikka vuodelta 2010. Kone laskeutui Krabin kentälle puol kolmen aikoihin, ja taksi oli Ao Nangissa neljältä. Halvan/hyvän majoituksen etsiminen kuitenkin kesti aika kauan. Piti kierrellä ja kysellä, mutta lopulta hyvä mesta löytyi. Ilmastoitu tasokas kämppä kaikkine mausteineen 500bth/yö.

   Eka iltana tapasin erään tutun parin vuoden takaa, taikuri Jokerin. Olin kävelemässä Ao Nangin päätietä illalla kohti rantaa, ku spottasin vanhan kunnon Jokerin kaartavan skootterilla myyntikojunsa luo. Joker tunnisti meikäläisen jo kaukaa ja heitettiin hetken aikaa läppää. Hän näytti myös muutamia uusia hyviä temppuja, joita näytän sit teillekin ku kotiin ehkä täältä joskus tulen.

   No mut tähän päivään. Tänään ei ole tapahtunut mitään. Meitsi vähä flunssassa (liekö ilmastointi aiheuttanut viimeisenä yönä Pattayalla), joten sen ihmeempiä riehumisia ei tänään. Edes salilla ei tullut käytyä. Kävin tsekkaa paikallisen ampumaradan, mutta oli niin törkeen hintasia tussarit, että ei mitenkään kehannut. Magnum .44 10 panosta maksoi 90e!!

Loy Krathong -Festivaali

   Eilen oli siis Loy Krathong -festivaalin, valon juhlan, päivä. Täällä Pattiksellakin juhlat on iso juttu. Kävin illalla rannalla, jossa oli väkeä kuin havunneulasia kuusessa. Porukka lähetti taivaalle leijumaan pienoiskuumailmapallon tyylisiä lyhtyjä. Vaikka lyhtyhommat on suositumpia vähemmän turistisoituneissa paikoissa, näkyi täälläkin taivaalla reippaasti yli sata lyhtyä, ja koko ajan lisää oli nousemassa. Myös ilotulituksia ampuivat. Toinen juhlaan liittyvä toimi lentävien lyhtyjen lisäksi on laittaa pieni kynttiläseppele mereen/jokeen, joita kanssa täällä näkyi kelluvan.

   Festivaalin ympärille on tänne Pattayan rannalle pykäisty neljä päivää kestävät katumarkkinat. Kojuja riittää miltei koko rannan pituudelta. Hinnat täällä katumarkkinoilla on naurettavan alhaiset, joten paikallisetkin käyvät ostamassa roinaa. Kojuista löytyy kaikkee; hurjasti ruokaa, vaatteita, leffoja, cd-levyjä, kelloja, aurinkolaseja, vöitä yms. Yks kaveri möi kaukosäätimiäkin telkkareihin.

   Mutta tänään siis viimeistä päivää Pattiksella. Huomen matka jatkuu taas etiäpäin. Tänään (taas) peruschilli päivä. Treenailua, paikkojen kiertelyä, thaihierontaa, lihakeiton ja ruisleivän syömistä yms. Tuli rannallakin loikoiltua aurinkotuoleissa. Tais olla muuten eka kerta tällä reissulla, kun rannalla aurinkotuolissa istun.

Blogin kävijämäärä ylitti muuten 10 000. Not bad, vai mitä?

Synttäripirskeet

Puree...ei pure...

Pattaya yöllä

   Eilen oli siis meikäläisen 19v-synttärit. Alkupäivä meni ihan normaaliin tapaan; aamulla salille ja sen jälkeen kiertelee mestoja. Eilinen mesta oli Tiger Zoo. Ja nimestä huolimatta sieltä löytyi muitakin elukoita kuin tiikereitä. Paikan päällä oli myös tiikeri-, elefantti ja krokotiilishow. Hyvän näköisiä temppuja tekivät joka showssa. On pitänyt eläimiä jonkin aikaa kouluttaa.

   Itse juhlinta illalla oli sit aika leppoisata. Alkuun mentiin tuttavaporukassa thaihierontaan. Tällä kertaa kaks typyä tuli hieroo mua. Kyllä synttärisankarin kelpas. Hieronnan jälkeen mentiin sit syömään hienoon ravintolalaivaan. Eli pikavene nappas meidät satamasta kyytiin ja ajeltiin sit läheiselle laivalle. Paikka oli fiini ja sapuskat kalliita. Mutta hyvät oli sapuskat. Mahat täynnä käytiin sit kiertelee vähä musiikkibaareja, joissa bändit soitteli. Yhessä baarissa bändi muuten vetäs meikäläiselle "Happy Birthday"-biisin. Sen jälkeen olikin jo aika lähtee nukkumaan.

   Tänä päivänä taas tietenkin treenausta. Treenattiin porukassa yhen 75v-brittijäbän kanssa. Aika kovassa tikissä oli ikäisekseen. Mut päivän ohjelma olikin sit Ripley's believe it or not-museossa. Tai itse museoon ei vielä tällä kertaa menty, mutta oheishässäkät tuli kierreltyä. Ekana vuorossa oli vahanuket, eli julkkiksista tehdyt aidon tai vähemmän aidon näköiset nuket. Paikka oli itsessään yllättävän laaja. Vahanukeksi oli muovailtu mm. Michael Jackson, Will Smith, Jackie Chan, Jet Li, Paris Hilton, Hitler, Freddy & Jason, Dracula, Frankenstein, Barack Obama, Tiger Woods, Tom Cruise, Britney Spears ja moni muu.

Here's Johnny!

   Sen jälkeen vuorossa oli eräs hämyn oloinen valopeilitalo, jossa huoneet jatkui ties miten pitkään. Jokainen huone/taso oli toisistaan poikkeavan näköinen. Peilien ja valojen avulla luotiin erilaisia illuusioita yms. Välillä oli vähän vaikea löytää ovi seuraavaan huoneeseen. Sisälle ei kameraa saanut ottaa, joten sieltä ei kuvia tule.

   Psykedeelisen valopeilitalon jälkeen oli vuorossa Ripleyn kummitustalo. Eli tähän kummitustaloon oli panostettu vähän enemmän kuin esim. Linnanmäen yms. vastaaviin. Ja täällä ei menty vaunussa, vaan ite käveltiin tiettyä reittiä pitkin. Osa hirviöistä oli oikeita, maskeerattuja ihmisiä. Joten esim. kun alkuun katsoit, että arkussa makoilee joku ruumis, nii se ruumis saattoi nousta ja lähtee sun perään. Koko kierros kauhutalossa kesti about 20min. Tännekään ei valitettavasti kameraa saanu ottaa.

  Mutta ei sen enempää hirviöistä, tänään 28. päivä marraskuuta täällä thaikkulassa on jonkin sortin festivaali. Eli porukka laskee jokeen tai mereen kukkia/kynttilöitä ja sit toivovat jotain. Porukka lähettää myös taivaalle lyhtyjä, pienoiskuumailmapallon tapaan.
 

Kalat söi meikäläisen miltei elävältä

 Morjesta!

    Nyt muutama päivä taukoa blogissa. Viime päivät ollut ihan perus chillailua: Aamulla salille, syömistä, Pattayalla kiertelyä, musiikkibaareissa bändien kuuntelua yms. Lähes joka aterian oon nyt syöny suomalaisissa paikoissa. On se niin suomi-ruoka kuitenkin niin paljon parempaa ja tuhdimpaa, kuin thaikkujen riisikuppi-ruoat.

Mitenköhän mato-onki kestäis?

    Tänään olikin sit erilainen päivä, päivällä hyppäsin taksin kyytihin, joka ajoi Underwater Worldiin. Eli siis sellaseen akvaariomestaan. Tosin pelkkiä kultakaloja täällä ei ollut, vaan altaissa ui mm. rauskuja, haita, meduusoja, kilpikonnia, joitain jumalattoman isoja fisuja joiden nimiä en tiiä, merihevosia yms. Homman nimi oli siis mennä 100 metriä pitkää lasitunnelia pitkin, jonka ympärillä fisut sitten uivat. Hinta ei ollut paha, joten jos joskus Pattayalle eksytte, nii käykee ihmeessä. Yhessä vaiheessa muuten eräs nälkäinen kilpikonna tarras yhtä isoa fisua evästä kiinni ja jäi siitä roikkumaan, vaikka kala kuinka lähti uimaan. Lopulta kilppari kuitenkin hellitti.

Nipistellöö

   Kalahommathan ei tältä päivältä siihen jääneet, vaan illalla kävin kalajalkakylpymikäonkaan-hoidossa Pattayan yöbasaarissa. Eli päivän uuvuttamat jalat upotetaan fisualtaaseen, jossa fisut sit alkaa raivon vimmalla syödä sun jalkojas. Fisut ei onneks oo ihan piraijoiden luokkaa, joten napostelu välillä vain nipistelee, pääosin kutittaa. Kalat siis syövät kuollutta ihoa pois, eli hoidon jälkeen kintut on puhtaat ja raikkaat.

  Huomennahan vietellään sit meikäläisen 19v-synttäreitä täällä. Katellaan mitä keksitään.

Tämäkään ei mikään pienin särki

Rakas meduusan perkele

Sadekuuro yllätti

Ladyboyt Pattayan

Iltaa,

Walking Street

    Eilisilta Walking Streetillä oli mainio. Yks taikuri veti hurjia temppuja siin kävelykadulla, porukkaa kerääntyi ympärille tosi paljon kahtoo sen temppuja. Vaikka kuinka tarkkaan yritti seurata, miten se ne temput tekee, ei perskeles kyllä pysyny mukana. Walking Streetiltä löyty myös yks hevi/rock-baari, jossa bändi veti kyllä hienosti kaikenmaailman menevämpää musaa, kuten AC/DC:tä, Metallicaa, Queeniä yms. Tuli käytyä myös pikkuvisiiteillä muissakin baareissa, mutta niistä ei sen enempää. Kuvien otto oli näissä baareissa täällä kiellettyä. 

Vesipuisto

    Söin vielä iltasella lihakeittoo ja ruisleipää Lassin baarissa. Kyllä suomalainen ruoka maistuu hyvältä. 90-prosenttia thaikkuruoista on riisiä, nuudelia tai keittoa, johon on ympätty pikkusen lihanpaloja ja rehuja mukaan. Mukavaa vaihtelua ollut parin päivän ajan pyttipannut, ruisleivät, karjalanpiirakat, nauravat nakit Turun sinapilla, lihapullat ja grillipihvit. Jopa hernekeittoo sais, ehkä pitää joku päivä sitäkin syödä.   

Hurja vehje

   Mutta sit tähän päivään. Aamutreenin jälkeen tapasin tuttuja ja lähettiin Etelä-Pattayalle, Jomtien Beachin suunnalle. Käväistiin hetki pulikoimassa vesipuistossa. Makee mesta. Uskalsin jopa laskee vesiliukumäestä :D. Sen jälkeen käväisin sellasessa... en nyt osaa selittää millanen masiina kyseessä, kuva kertonee enemmän. Masiina ampaisee kyytiläiset ylös melkoista haipakkaa. Ylöspäin meno ei tuntunut niin pahalta, vaikka nopsaan sinne kiipeskin. Alas tulo oli hurja, kun thaikut jätti sen turvakaaren löysälle. Tuntu että siitä lentää ulos, kun alaspäin tultiin ilmassa. Takapuoli ei ollu penkissä kiinni. Hengissä kuitenkin selvittiin.

Kuvassa näkyy vasemmalla
vaijerit, joita pitkin valjaiden
kanssa alas tullaan

    Mutta ei siinä vielä kaikki duracell-pupuilu tältä päivältä. Käytiin samojen tuttujen kanssa viereisessä Pattaya Towerissa. Korkeutta pytingillä on 240 metriä. Läksin sit tornin huipulta sellasilla valjailla alas vaijeria pitkin. Ennen lähtöö piti allekirjoittaa paperi, että Pattaya Tower ei ole vastuussa, jos henki lähtee. Ei mikään ihan miedoin paikka korkeita paikkoja pelkäävälle, mutta meitsi selvis voittajana alas. Tarkoitus oli alunperin ottaa vaijeritykityksen aikana videota, mutta pelkäsin kameran tippuvan. Tuon aikaisemman masiinan kyydistä tuli videota otettua (vaan arvatkee kaks kertaa pystyykö lataamaan tänne...). 

Pattaya

   Sit illalla oli vuorossa nähdä livenä thaimaalaiset superkuuluisuudet, Alcazar-shown tyttöset. Eli tää Alcazar-show on todella kuuluisa ja suosittu esitys. Nytkin oli koko paikka täynnä väkeä. Alcazar-show on musikaali-tyyppinen. Suuri vetonaula hommassa on, että tytöt ovatkin miehiä, ainakin alunperin ovat olleet. Eli kaikki ihmiset lavalla oli miehiä, mikä oli välillä hieman vaikea uskoa. No mut show oli itsessään ihan hieno. Lavasteisiin, esitykseen ja musiikkiin oli todellakin panostettu. Epäilen vaan, että jos esiintyjien tilalle laitettais normaaleja typyjä, ei esitys vetäisi läheskään samaan malliin katsojia. Vaikka esiintyisivätkin yhtä hienosti. Moni haluaa tulla pällistelemään näitä miesnaisia...naismiehiä...mitä ovatkaan. Alla muutamia kuvia esityksestä.

    Ps. Tänne Pattayalle tulo ei muuten ollut ihan niin sattumanvarainen ja alkoholin huuruinen, mitä annoin olettaa viime blogipäivityksessä. Lensin 21. päivä Chiang Maista Bangkokiin ja siitä taksilla Pattijoelle. Pattiksella olin noin neljän aikoihin, eikä yhen yhtä pisaraa alkoholia tullut otettua sinä tai sitä edellisenä päivänä. Pieni vitsinpoikanen kuitenkin piristää blogia ;)

Pari muuttujaa..

Hyvää iltaa!

   Tänään siis näköjään 22. päivä. Eli toissapäivänä olin Chiang Maissa, viimeistä Thaimaan iltaa juhlimassa. Tarkoitus oli lähteä sit Laosiin. Juhlat näköjään meni överiks, sillä löysin itseni sit tänä aamuna 700 kilometrin päästä Pattayan rannalta. Näköjään jo 22. päivä siis, joten yks päivä meni jossain.. Partakin näköjään hävis jonnekin eilisen aikana.

   No mut eniwei, kamat oli vielä mukana, joten syömään ja majoitusta valkkaamaan. Suomalaisen omistamaan mestaan lopulta päädyin. Kävin tsekkaa Tony's Gyminkin tänään. Muuten mainio punttisali, mutta hiki meinaa tulla ku ei ilmastointia oo. Kohta Walking Street tsekkaamaan, ehkä hieman eri tunnelmissa mitä pari kuukautta sitten..

  Ollaan nyt sit täällä jonkin aikaa, ku kerta tänne ollaan tultu. Katellaan mihin tuulet matkalaista jatkossa kuljettaa.

Where am I....? Am I in Pattaya?!

Apinointia ja driftausta

Hyvää iltaa,

Tuomari avittaa pystyyn

     Eilinen nyrkkeilyilta oli kyllä hyvä. Matsit alkoi kaheksalta. Ekojen matsien aikaan näytti, että ei paljoa porukkaa tule, mutta pikkuhiljaa seuraavien matsien aikana porukkaa alko virtaa enemmän, ja about 3.-4. matsin kohdalla tupa oli täynnä. Aika tiukkaa tykitystä oli jotkut matsit. Rankan näköistä verrattuna normaaliin nyrkkeilyyn, kun potkivat, lyövät kyynärpäällä yms. Mikä hurjaa, niin koko neljän tunnin ajan matsien taustalla soitti sellanen bändi, jossa oli huilunsoittaja, bongorummun soittaja sekä marakassin heiluttaja. Hyvät keuhkot tartti olla sillä huilunsoittajalla. Kuulosti että se vetää miltei yhtä soittoa koko neljä tuntia.

     Kuviakin tuli räpsittyä nyrkkeilyillasta rapiat 800. En nyt jaksa sen enempää selata tarkkaan, mitkä niistä on hyviä ja huonoja. Muutamia satunnaisia kuvia laitoin blogiin.
   

Pikkuapina puuhissaan

    Mutta sit tähän päivään, eli tänään taas vauhdikas päivä Chiang Maissa. Aamulla punttitreenin jälkeen hyppäsin lavataksin kyytiin. Suuntana oli Drift Karting X-Centerissä. Eli siis karting-ajoa sisäradalla, mutta radan pinta oli aika liukas, joten hyvässä luisussa pystyi ajaa. Autot ei tosin hurjan tehohirmuja olleet, mutta ei vuokra-autot yleensä olekaan. Hurja tehotykki olisikin aika tappovehje niin liukkaalla pinnalla. Paikan tyypit sanoivat ajon näyttäneen ihan F1-kuskin menolta, liekö entisestä ajotaustasta selitystä moiseen..

    Luisuttelun jälkeen oli vuorossa viereinen apina-tarha/show. Eli täällä apinat heitti vaikka sun minkälaista temppua. Pyörällä ajoa, koripalloa, muistipeliä yms. Tarkasti kyllä yks apina koreja heitti. Yhtään ei mennyt ohi, vaan jokainen heitto uppos. Toinen apina taas donkkas siihen malliin, että moni ihminen ei samalla tavalla hyppääkään. Oiskohan potentiaalia NBA:han?

   Mut illalla sit vielä toinen punttitreeni, jonka jälkeen tuli testailtua thaimaalainen öljyhieronta. Verrattuna vietnamilaiseen, ottaisin vietnamilaisen, vaikkei tääkään nyt huono ollut. Jotenkin se vietnamin hieronta vaan kolahti paremmin.

   Tässä vielä kuvia nyrkkeilystä sekä apina-showsta:

Ukko lentää

Jonkun päänuppikin pääs näköjään kuvaan

Meitsi tekemässä pystypunnerusta

NBA Star