Hyvää iltaa Teille rakkaat blogimme lukijat, te kylmässä Pohjolan viimassa ja tuiskussa tarpojat. Tänään hyvästelimme Koh Sametin -saaren ja ystävälliset bungalowin pitäjät ja lähdimme lavataksin lavalla sateessa kohti satamaa. Kuski viittilöi meille että heittäisimme kamat lavalle ja hypättäis ite sisälle kyytiin, mutta meijämpä arvokkaat kamat ei saa kastua. Siispä heitimme rinkat ja muut kamat autoon sisälle ja hypättiin ite lavalle. Siitä sit satamaan ja veneellä Ban Phen -kylään.
Mutta eipäs hypitä asioiden edelle! Viime yönä liityimme Madventuresissakin esiintyneeseen ”Fuck the Small Animals” -liikkeeseen. Juuri ennen nukkumaanmenoa Juho huomasi laukkujensa luona suhteellisen isohkon torakan. Torakasta eroon pääsy jäi minun vastuulleni. Yritin aluksi humaanimpaa lähestymistapaa ja koitin saada sen hätisteltyä pois meijän bungalowista. Torakka ei suostunut yhteistyöhön, joten minun täytyi litistää se. Juho kantoi torakanraadon veke meijän bungalowista ja siitä kuumotuksesta päästiin eroon.
Noniin, takaisin Ban Pheehen. Eli Ban Pheessä venailtiin tunti bussia, joka lähti kyyditsee meitä kohti Krung Thepiä a.k.a. Enkelten Kaupunkia a.k.a Bangkokia. Bussimatka kesti about 3½ tuntia ja maksoi hieman päälle 4e/janttu. Wäiski ja Juho alkoivat tuntea jo epätoivon ja kauhun sekaisia tunteita, kun psykedeelinen määrä taloja, tehtaita, autoja ja mopoja alkoi ilmestyä vieruksille. Tunsimme olevamme jo itse kaupungissa (seisoimme ruuhkissa iäisyyksiä), kunnes huomasimme kyltin ”Bangkok 32km”. Mutta joo, Bangkokhan on sen verran MASSIIVINEN kaupunki, että se levittäytyy joka suuntaan pitkiä matkoja. Ja voitte kuvitella sen autojen ja vilinän määrän sitten itse kaupunkiin tultaessa.
No eniwei, bussi ajoi asemalle, josta oli tarkoitus lähtee taksilla vetää toiselle bussiasemalle, ja sieltä lähtee tuk-tukilla lopulliseen destinationiimme. Oltais käyty varailemassa tulevia bussivuoroja, mutta bussiyhtiön toimistosta heittivät niin käsittämättömän överi hinnan, että marssittiin suoraan pois paikasta. No otettiin sit Tuk Tuk, ja lähettiin päristelee kohti The Traveller Ghettoa, Kaaostietä, Khao San Roadia.
Tietoisku!!
Eli siis, lähes kaikissahan reppukansan suosimissa maissa on omat trävellerighettonsa. Ne ei juurikaan eroa toisistaan, vaikka oisivat eri mantereellakin. Kaikissa on halpoja guesthouseja, baareja ja ravintoloita päräyttävin ruoin ja juomin, sekä halpoihin lento- ja bussimatkoihin erikoistuneita matkatoimistoja, viisumipalveluita, hippi- ja piraattivaatekauppoja, piraattilevykauppoja, piraattikauppoja yleensä, matkamuistoroinamyymälöitä, partureita/kampaajia, manikyyriä, hierontamestoja ja huumekauppiaita – ja kaikki tää ja paljon muuta neonvalo- ja kylttimeren keskellä muutaman korttelin alalle ahtautuneena.
Back to Business, eli tää Khao San Road on THE traveler-ghetto. Kaaostie on yksi legendaarisimpia ja kuuluisimpia travelleri-ghettoja maailmassa. Kaaostie on myös överisti kaupallisin ja vilkkain näistä. Mutta meno täällä on kaikesta vilinästään ja kilinästään yllättävän leppoisa. Ainoo mikä heti rupes meijän kolmikkoo ärsyttämään, on nää intialaiset ”hyva paiva, mita kuluu, kukkuluruu, osta hyva puku paita housu takki solmio kravatti liivi kenkä pyjama”-miehet. Ne kässää heti että ollaan suomalaisia (liekö niin urpon näköisiä ollaan vai mikä siinä on), mutta heti ne tunkee naaman eteen jonkun esitteen puvuista ja heittää huonoa suomenkieltään. Mutta muuten tää on alkutunnelmiltaan ihan miellyttävä mesta. Rentoa sakkia, paljon roinaa ja ruokaa halvalla, musiikkia, todella paljon hienoja vaatteita ja muuta mielenkiintoista. Pitää vaa olla tarkkana tällasissa paikoissa, ettei rahat tai muut häviä. Laitettiin meijän guesthousen oveenkin oma munalukko roikkumaan, ja arvokkaat kamat safetyboksiin (joka kanssa omalla lukolla).
Guesthouse oli halpa, 13e yöltä kolmelta hengeltä. Ja huone on kuitenkin tilava tuulettimineen ja kunnon vessoineen. Arvostimme varsinkin kunnon vessaa bungalowimme jälkeen. Kuitenkin käärme paratiisista, eli kuumottaja-torakka Sametilta, seurasi meitä Bangkokiin. Illalla huoneeseen tullessa näimme samanlaisen pirulaisen kipittämässä nurkissa. Noudattanemme liikkeemme toimintatapoja tänäkin iltana…
Nyt netti on sen verran hidas, et kuvia ei saada ladattua. Seuraavaan blogiin sitten koitetaan saada kuvatkin ladattua.
- Nikolai
Nyt tässä tsillaillaan rannalla ja illalla käydään viereisissä ravintoloissa kattelemassa meininkiä. Ja sit siitä hyttysverkko-incidentistä. Elikkäs, mä ja Manninen ostettiin hyttysverkot jo Suomesta ja Nikolai sai sukulaiseltaan Double-size XXXL -verkon. No mun ja Mannisen verkot oli aika pienet. Meillä on siis kaks kahden hengen sänkyä huoneessa, et mä nukun Niksun vieressä. Täällä ei varmaankaan edes tarviis hyttysverkkoa, mut kuitenkin. Illalla viriteltiin hyttysverkkoja jeesus-teipillä ja Paracord-laskuvarjonarulla. Mun ja Niksun verkko oli täydellinen, Manuelin verkko jäi hieman vajaaks. Kuumotus iskikin heti kun nähtiin muutama itikka katon rajassa, El Manuel päätti sit kömpiä meidän verkon alle, meitä oli siis kolme jätkää samassa sängyssä. (huomatkaa seksikkäät lakanat alla olevassa kuvassa) Ei mitään Brokeback-kamaa siis.
