Bye Bye, Pattaya

    Hyvää päivää rakkaat blogimme lukijat. Päivitys tulee teknisten ongelmien takia päivää jäljessä. Yritimme upata videota tän päivän päivitykseen, mutta sehän ei onnistunut. Äänessä...tai kirjoittamassa, miten se nyt sanotaankaan, on tänään muuten Nikolai. Juhon piti raapustella tän päivän blogi, mutta ei sitten jaksanutkaan kirjoitella. No eniwei, jätettiin Pattayan kiviset kadut, ja varaamamme minibussi haki meijät hotlalta ja vei meijät Rayongin satamaan. Siitä hypittiin venosen kyytihin, ja kokka suunnattiin Koh Sametin saarelle.

  

   Seuraa tietoisku!!
      Koh Sametin saari on 6 kilometriä pitkä ja n. kilometrin leveä. Se on Thaimaan kuivimpia saaria. Tämän pikkuruisen saaren reppureissaajat löysivät 1980-luvun alussa, ja turismi alkoi muun thaimaan tavoin levitä tännekin. Kuitenkin, vuonna 1981 saari julistettiin kansallispuistoksi, mikä jarrutti turismin kehittymistä selvästi. Siksipä tämän hetken Koh Samet on samanlainen kuin Koh Samui about 15 vuotta sitten. 

   Jaaa takaisin blogiin, eli suurin osa jengiä paukkii mennä Sametin koillisrannalle. Me mentiin suoraan kaakkoispuolelle saarta, jossa meno on selvästi rauhallisempaa. Reitti kaakkoispuolelle oli kivinen, mutta todellakin vaivan väärti. Ihme oli kyllä ettei meijän lava-auto hajonnut, jonka lavalla tänne kaakkoon matkustettiin.

   Majoituksena tällä kertaa Apache Bungalow. Bungalowimme ulko-ovessa on sisiliskon mentävä aukko (joka tuli konkreettisestikin todistettua), ja vessatilat eivät "aivan" vastaa Suomen tasoa, tai edes Pattayan murjumme tasoa, mutta siitä viis. 

Ja muutama kuva:

Biitsimme

Näkymä meidän bungalowin kuistilta

- Nikolai