Kuinka saisin rikki kookospähkinän...

Moro taas, tänään kirjoittelemassa Wäiski. Tältä päivältä aika vähän kerrottavaa, mutta jotain kuitenkin. Tänään aamulla syötyämme läksimme Nikolain kanssa rannalle ottamaan vähän aurinkoa. Auringon mentyä pilveen kävästiin uimassa meduusojen kanssa. Käytiin myös Aow Yain toisessa päässä tsiikailemassa menoa.  Vesi oli tosi lämmintä ja kirkasta. Korttia pelatessa ja kirjaa lukiessa meni tämäkin päivä. 

Eilinen oli kuitenkin hieman erilainen päivä. Wilson I:sen tehtyä itsemurha poimin maasta uuden kookospähkinän, joka ristittiin omaperäisesti Wilson II:ksi. Kookospähkinän avaaminen saattaa tuntua maallikosta vaikealta ja väkivaltaa vaativalta, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kyseessä on tekniikkalaji. Wilson II oli kuitenkin vain tyhjä kuori, kirjaimellisesti. Ihan tyhjä, sekin lähti sit menemään. Nikolai kävi kuitenkin poimimassa itsekin kookospähkinän, Wilson III:n, mutta tylsistyi nopeasti sen avaamiseen, jolloin allekirjoittaneen piti pelastaa tilanne ja ruokkia retkikuntamme. Wilson III oli kuitenkin vielä pahempi pettymys kuin Wilson II: kookospähkinä oli pilaantunut ja sen hajun huomattuani Wilson III lähti mäkeen nopeammin kuin edeltäjänsä.

Eilen iltana koimme myös karvaan pettymyksen, kun vakiomestamme WLAN lopetti toiminnan, piti lähteä siis evakkoon noin puolen kilsan päässä sijaitsevaan ruotsalaisomistuksessa olevaan resortiin. Netti toimii, mutta ruoka on täällä kallista. 

Kuvia tää netti ei suostu lataamaan tässä mestassa, joten niitä ei tänään tule. Kuvia on taas sitten reippaasti, kunhan ne saadaan tänne ladattua.

- Wäiski

Around the Island

Pitkästä aikaa Wäiski kirjottelemassa. Voitte siis skipata suoraan kuviin, tekstillä ei niin väliä. Kirjottelen nyt kuitenkin muutaman rivin. Tänään käytiin siis aamusta vuokraamassa skopat ja lähdettiin kiertelemään saarta. Käytiin muutamalla eri biitsillä ja käytiin myös seikkailemassa päärannan lähettyvillä. 

Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen bensamittarit alkoivat näyttää punaista, joten päätettiin lähteä kämpille päin. Matkalla kuitenkin löydettiin eräästä putiikista pelikortit, jotain muutakin tekemistä kuin riippumatossa löhöilyä siis luvassa. 

10 yötä vielä täällä jäljellä, sitten Bangkokin kautta Vietnamiin. Mitään erikoista kuitenkaan täällä ei varmaankaan tehdä, blogipäivityksiä siis ei varmaankaan kovin montaa tulee, korkeintaan kuvia, joista "muutama" tässä ohessa.

Ja voisin vastailla tähän loppuun blogin lukijoiden laittamiin kysymyksiin:

No ihan ekana tähän ruokakysymykseen, et ruoka on suurimmassa osassa paikoista hyvää ja halpaa, meidän  aterioiden hinnat on välillä 50-300bt, yleensä vähän alle sata bt. Tänään tosin käytiin laiturin lähellä olevassa ravintolassa, jossa Fried rice with chicken oli suoraan sanottuna hirveää. Fried rice with chicken on siis meidän perushöttöä täällä ja se maksaa noin 60bt. Ja paikalliset kyllä auttaa, jos jokin on hätänä, ja tulevat jonkin verran myös juttelemaan, jos kielitaito sen sallii. 

Ja Henskun kysymykseen: paikalliset tekee töitä auringonnoususta auringonlaskuun. Tosin näillä työnteko ei välttämättä ole niin ahkeraa ja kiireellistä mitä Suomessa ollaan totuttu. Varsinkin kaupoissa työntekijät chillailevat ja odottelevat, että joku tulee ostamaan jotain. Tosin turistikausi on vasta alkamassa, että eiköhän näille ihmisille tule vielä jossain vaiheessa kiire.

- Wäiski

Löydettiin tällanenki mesta

Kypärää sovittelemassa

Kiesillä

Ruuhkaa

Ei viereinenkään ranta huono ole

Reissussa rähjääntyy

Buddhan luo

Chillailua

Auringonlasku

Levyttelyä

     Toinen kokonainen päivä Phayamilla. Aamupalan jälkeen levyteltiin hetki riippumatoissa kirjoja lueskellen, jonka jälkeen lähettiin vähä kiertelee paikkoja kävellen. Etsittiin yhtä view pointtia, mutta sitä ei löytyny. Noh, lähipäivinä vuokraillaan skopat ja lähetään perusteellisemmin tutkii saarta. Muuten päivä meni löhöillessä. Uimassa käytiin kerran, mutta meduusat poltteli tänään sen verran ärtsysti, että uiminen loppui lyhyeen.

    Tää blogin kirjoittaminen on näköjään kokonaan siirtyny mun vastuulle, poijjilla ei kiinnostus riitä.

Meijän mörskä

Biitsi auringonvalossa

   
- Nikolai

Off The Grid

Iltaa,

Tähtitaivasta ja palmuja

   Herätyskello soi seitsemän aikaan eilissä aamuna. Matka jatkui kohti Ranongin satamaa, jossa hypättiin veneeseen. Suuntana oli Koh Phayam - niminen saari.

Veneen kyydissä

   Eli tämä Koh Phayam on suhteellisen oogee saari, suomeksi siis kehittymätön. Sähköt huoneissa on vain ilta kuudesta yhteentoista. Sähkö tuotetaan generaattorilla. Ihme kyllä netti löytyy majoituksemme respasta, tosin sekin vain iltaisin. Koh Phayamilla ei ole myöskään raha-automaatteja, eli tarvittavat massit piti nostella jo ennen tänne tuloa. Koh Phayam on myös ruuhkavapaata seutua, sillä täällä ei ole autoja. Ainoat moottoriajoneuvot on skopat, veneet ja pari traktoria. Tänne ei kannata muuten yrittää soitella, sillä yhteydet on huonot. Tekstiviestit saattavat toimia.

Thaikku-paatteja

   Muttajoo, saavuttiin kahen tunnin venereissun jälkeen saaren pohjoispäädyn laiturille. Hypättiin skootteritaksien kyytiin ja lähettiin ajelee kohti Aow Yain rantaa. Aow Yai on lounaanpuoleinen ranta. Perille päästyä lähettiin sit tallaamaan pitkää biitsiä (3km) etiä päin, tsekkaillen samalla sopivan näköistä majoitusta. Hetken tarpomisen jälkeen sopiva bungalow-mesta löytyi. Ihan ekana asenneltiin riippumatot terassille.

Maiseman poikasta

Meijän bungalow

Wäiski kävelyllä

    Kuten kuvistakin huomaa, biitsi on hurjan leveä ja pitkä. Biitsi on myös todella loivasti syvenevä, joten laskuveden aikaan vesi vetäytyy ainakin 50 metrin päähän. Täälläpäin Thaikkulaa näillä saarilla on havaittavissa erikoinen ilmiö. Hiekka on paikoin hyvin tummaa. Siihen on aikojen myötä sekoittunut jotain tummaa kiveä. Mutta aaltoilevina juovina kulkeva tumma hiekka tuo vain oman ekstransa eksoottisuudellaan. Hiekka on silti todella hienojakoista ja sitä riittää koko biitsin matkalla. Aivan rannan tuntumassa vesi näyttää kuin siihen olisi sekoittunut mustetta tai jotain, hienon tumman hiekan pyöriessä rantavedessä aaltojen mukana. Heti vähän syvemmälle päästyä vesi onkin jo sitten todella kirkasta. Täällä ei ole vaaraa, että olisi ruuhkaa päivisin rannoilla. Silloin tällöin jossain päin rantaa näkee jonkun muun ihmisen kävelemässä. Pari tuntia ennen auringonlaskua porukkaa tulee vähän enemmän (parikymmentä henkee), pääosin surffailemaan. Täällä Aow Yain rannalla on perus keltanokka surffareille sopivia aaltoja. Netin mukaan täällä on Thaimaan parhaimpia surffailumestoja. Ehkä mekin lähipäivinä vuokrataan laudat ja lähetään hoipertelee laudan päälle.

Otin pari kuvaa bussin ikkunasta, kun olimme matkalla Ranongiin. Tässä pari niitäkin.

Pinnanmuotoja

Erikoisia kallioita

Bussin ikkunasta

Joki

Aow Yai 

Vesi vetäytymässä

Rapujen tekosia

Wäiski kävelemässä jossain kaukaisuudessa 

Tässä mm. hyvä esimerkki hiekan värjäytymisestä

Tää tie vie meijän bungalowille

Meijän bungalow, Juho riippumatossa sekä ranta kivenheiton päässä

- Nikolai   

On mennyt paremminkin..

Hyvää iltaa pitkästä aikaa,

    Sitten viimeisen päivityksen on kerinnyt tapahtua jo aikalailla paljon. Ensimmäinen mahatautikin ahdisteli jo retkikuntaamme sen iskiessä meikäläiseen (Nikolai), mutta siitä selvittiin päivässä. Aamuyöllä heräsin aika suhteellisen hapokkaaseen fiilikseen, mutta itse tauti iski kunnolla vasta iltapäivällä.

   Viime lauantaina poijjat päättivät vähän ryypiskellä. Itse mahataudista seuranneen jälkihapotuksen takia pysyin limpparilinjalla sen illan. Wäiski ja Juho sen sijaan joivat minunkin eestä. Siitä ei sen enempää.

    Tänä aamuna olikin jo sitten aika nostaa kytkintä, ja minibussi vei meijät Krabille. Meijän majoituksen emäntä (häneltä matka varattiin) kertoi, että sanoo minibussin kuskille, että vie meidät linja-autoasemalle suoraan. Sieltä voimme sit ostaa jatkoliput Ranongiin hintaan 150bt per ukko. No matka Krabillekin oli jo hieman nihkeä, kun aamupalaa ei keritty syödä ennen minibussin tuloa (joka oli myöhässä tunnin). Noh, Krabille päästyämme kuski jätti meijät ja muut kyytiläiset jonkun matkatoimiston eteen. Kyseltiin jatkolippua Ranongiin ja hinnaks lyötiin 500bt per ukko. Kertoivat vielä että täältä mistään ei saa tuota halvemmalla lippua. Lähettiimpä sitten kävelemään rinkat selässä. Onneks pian eräs taksikuski löydettiin ja saatiin kyyti linja-autoasemalle. Sieltä lippu saatiinkin lähes oikeaan hintaan, ja matka Ranongiin alkoi.

   Matkan piti kestää viisi tuntia, mutta tuli pari muuttujaa. Esim. meijän bussin pysäytti kerran armeijapukuiset jannut, ja ne tsekkas kaikkien kyytiläisten passit. Pitkän puoleinen matka tuntui nälkäisen kolmikon mielestä jo turhauttavalta, kun viisi tuntia oli mennyt jo kauan sitten. Onneksi päästiin kuitenkin perille, tosin pimeän aikaan jo.

   Ranongiin saavuttua meillä oli suunnitelmana antaa erään halvan guesthousen osoite taksikuskille, joka veisi meidät sinne. No yhen yhtä taksia ei näkyny missään, joten lähettiin sit vaa rinkat selässä tarpomaan johonkin suuntaan. Löydettiin sit jonkin ajan kuluttua eräs tasokkaan oloinen mesta (salikin on!), johon hikisinä ja nälkäisinä sit hoiperreltiin. Noh, hotlahan oli täynnä, mutta sen vieressä olevassa saman ketjun hotlassa oli tilaa. Mentiin sit sinne. Lopulta saatiin huone ja viskattiin kamat nurkkaan.

    Suurin vit...ärsytys retkikunnassamme oli silti vasta edessä. Ei jaksettu lähteä kaduille kävelemään ja etsimään ruokamestaa, vaan jäätiin meijän hotlan alakertaan syömään. Venailtiin ruokaa alkuun se 45min, kunnes tarjoilija tulee ja sanoo "10 more minutes, 10 more minutes!". Sit 20min päästä toinen tarjoilija tulee kysymään "You ordered chicken, right?". Siitä meni vielä parikymmentä minsaa niin sit kiikuttivat sieltä saman ketjun viereisestä hotlasta (mihin aluks yritettiin mennä) ruoat. No ne syötiin alkunälkään. Lähettiin maksaa lasku että päästään äkkiä veke tästä (meikän piti keritä vielä salille ja poijjat tartti rahaa automaatilta). No tarjoilija pokkana pistää 690bth laskun, eli yli tuplahinnan mitä listassa luki. Yritettiin siinä sit ruveta sönkkäämään ja tökkimään listasta että "No, this costs only 90bt plus water 20bt". Soittivat jonkun hotellin pomonkin paikalle. Onneksi tytöt sitten ymmärsivät mitä listoissaan lukee ruokien hintana.

   Mutta eniwei, kunhan pitää yllä positiivisen asenteen matkaa ja muita ihmisiä kohtaan, onnistuu kaikki paremmin. Vastoinkäymiset talttuu parhaiten hymyllä. (Wäiski: bullshit, all of it)

   Kuvia ei jakseta lisäillä tänään, sillä huomenaamuna matka jatkuu taas. Siitä lisää myöhemmin.

- Nikolai

Coco Jamboo

     Tännään oli kellot soimassa jo aamuseitsemältä. Lava-auton oli tarkoitus hakea meijät 07.20. Herättyämme ihmettelimme kummaa ääntä ja mietittiin että sataako siellä ulkona vai mikä piru? No vastaushan löytyi meijän  vessatiloista, josta oli putki hajonnut ja vettä suihkusi pitkin seiniä. No eniwei, sanottiin hotellin tyttöselle asiasta ja hetken päästä korjaaja jo tulikin ja korjas putken. 

Mörskä reitin varrella

 

   Mutta niin, kertomani lava-auto ei saapunutkaan 07.20, vaan jotain puol yhdeksän nurkilla. Mutta tulipahan kuitenkin. Sen lavalla kiesiteltiin pohjoiseen Saladanin kylään, josta speedboat lähti kyytsää meitä pikku tourille lähisaarille ja snorklailemaan. 

Eräässä kallionseinämässä oli lepakoita yks jos toinenkin

 

Kalliota

Lisää upeita kallioita

  Noin puolen tunnin kaahauksen jälkeen botski pysähtyi ja tempastiin snorkkelit naamalle ja räpylät jalkaan. Vesi oli todella kirkasta ja vedenalainen maailma täynnä elämää. Eka snorklauspaikassa Wäiski näki muutaman pienen hainkin! Puolen tunnin snorklailun jälkeen oli aika nostaa ankkuri ja otettiin suunnaks toinen snorkailuspotti. Sekin oli hyvä. Hieman syvempi kohta mitä aikaisempi, mutta kirkkaan veden myötä pohjasta erottui joka ikinen pieni kivi ja kala. Ihmettelin eka snorklauspaikalla kun kerran kädessä rupesi yhtäkkiä polttelemaan suhteellisen kovasti. Täällä polttelun syy selvisi. Meressä kelluskeli paljon pienen pieniä meduusoja. Meitä jokaista poltti meduusat päivän aikana yli kymmenen kertaa, mutta mitään isoja jälkiä ihoon ei niistä jäänyt. Läpimitaltaan kyseiset pirulaiset olivat vain about 3-4cm. 

        Uljas paattimme lähti taas puolen tunnin kuluttua kolmen 225-kuutioisen Hondan perämoottorin vauhdittamana kohti Koh Kradanin saarta. Siellä meille tarjottiin ruokaa ja juomaa. Kunnon riisi/kana-mätöt lisukkeineen ja hedelmiä päälle. Syönnin jälkeen meillä oli aikaa noin pari tuntia chillailla Koh Kradanin rannalla, uida, snorklailla ja muuten vaan ihailla maisemia. Rannan tuntumassa kipitteli metkan näköisiä rapuja kuoret selässä. Menivät aina kuoreensa piiloon kun niitä kosketti. Yksi yritti purrakin Juhoa, kun Juho nosti yhden niistä ilmaan kuoresta. 

Koh Kradania veneestä kuvattuna

K.K. eli Koh Kradan

Seuraavana oli vuorossa Emerald Cave. Tarkoitus oli alunperin mennä ekana Emerald Caveen, mutta vuoronveden ollessa korkealla sinne pääsy oli mahdoton. Nyt iltapäivällä vuorovesi oli matalammalla. Eli tää Emerald Cave on laguuni kalkkikivikallion uumenissa. Sinne ei veneellä pääse, joten meidän piti uida 80 metriä luolaa pitkin päästäksemme laguuniin. Luolassa uinti oli todella hieno kokemus. Alkupäässä luolaa kristallinkirkas merivesi, ja yllä hienot tippukivimuodostelmat. Syvemmälle luolaan mennessä luolan suulta tuleva valo alkoi vähetä ja kohta uitiinkin täydellisessä pimeydessä pitkin mutkaista reittiä. Onneksi opas silloin tällöin väläytti taskulamppuaan, joten saimme suurinpiirtein tiedon siitä, minne päin pitäisi mennä. Kohta erään mutkan takaa alkoi kajastaa päivänvalo, ja olimme laguunissa. Paikka itsessään oli uskomattoman hieno. Laguunin hiekka oli niin hienoa kuin olla ja voi. Laguunia ympäröi +--sata metriä korkeat kallionseinämät, jotka olivat paikoin rehevän trooppisen kasvillisuuden peitossa. Ainoa huono puoli paikassa oli, että muitakin turistiryhmiä änkäytyi paikkaan samaan aikaan, ja laguuni näytti populaltaan samalta kuin Gran Canarian biitsi pahimpaan turistiaikaan. Niimpä päätettiin lähtee kolmistaan ilman opasta uimaan takas meijän veneelle (opas jäi muiden meijän seuruelaisten kanssa vielä laguuniin). Hieman kuumottava oli uiskennella ilman mitään valoa täydellisessä pimeydessä jotain random luolastoa pitkin, mutta pian muutaman mutkan jälkeen vastapään valo alkoi kajastaa. Sinne laguuniin ois voinu viedä kameran sen oppaan vedenpitävässä pussissa, mutta en kehannut järkkäriä ruveta sinne survomaan. Niimpä otettiin Juhon digikamera laguuniin. Sillä muutama kuva näpsittiin. Blogipäivityksen loppuun laitoin linkin jonkun kuvaamaan videoon laguunista. Video on huonolaatuinen, mutta antaa kuitenkin vähän kuvaa paikasta.

    Hetken snorkailujen jälkeen oli taas aika nostaa ankkuri, ja tourimme alkoi olla lopussaan. Heitettiin matkalla Koh Lantalle pari jannua muutamalle saarelle. Tullessamme Koh Lantan edustalle kippari kertoi että meijän pitää rantautua Old Townin laiturille, koska vesi on niin matalalla ettei lähtöpaikkaan enää olisi päässyt. Lava-auto oli sit oottelemassa meitä vanhan kaupungin laiturilla, jonka kyydissä ajeltiin takas hotellille. Koh Lantan vanhakaupunki on muuten merimustalaisten mesta. 

   Alla on vielä lisää kuvia päivän reissusta:

Koh Kradanin erakkorapu

Snorklausta

Speedboat

Koh Kradan

Koh Kradanin kirkasta vettä

Lehti kelluskelemassa

Poijjilla ilmeet kohallaan

Lonely beach

Koh Kradania yhä

Kalaparvi tuli uimaan jalkojen juureen

Kyllä kelpaa lilluskella

Koh Kradan

Wäiski keräilemässä simpukankuoria

Kallioita veneestä kuvattuna

             

Koh Mook Emerald Cave-laguunin sisäänmenoaukkoa

Laguunin aukko sisältäpäin

Infoa laguunista

Emerald Cavesta

Eräs biitsi, jonne pari jannua heitettiin paluumatkalla

Hienoja kalkkikivikallioita

Kelpo biitsi tämäkin. 

Samaa biitsiä toiseen suuntaan

Ei palella ei

Jotain random kuvailua

http://www.youtube.com/watch?v=v3oQOV1MYLM&feature=related Emerald Cave

- Nikolai