tiistai 16. lokakuuta 2012

Coco Jamboo

     Tännään oli kellot soimassa jo aamuseitsemältä. Lava-auton oli tarkoitus hakea meijät 07.20. Herättyämme ihmettelimme kummaa ääntä ja mietittiin että sataako siellä ulkona vai mikä piru? No vastaushan löytyi meijän  vessatiloista, josta oli putki hajonnut ja vettä suihkusi pitkin seiniä. No eniwei, sanottiin hotellin tyttöselle asiasta ja hetken päästä korjaaja jo tulikin ja korjas putken. 
Mörskä reitin varrella
 
   Mutta niin, kertomani lava-auto ei saapunutkaan 07.20, vaan jotain puol yhdeksän nurkilla. Mutta tulipahan kuitenkin. Sen lavalla kiesiteltiin pohjoiseen Saladanin kylään, josta speedboat lähti kyytsää meitä pikku tourille lähisaarille ja snorklailemaan. 
Eräässä kallionseinämässä oli lepakoita yks jos toinenkin
 
Kalliota
Lisää upeita kallioita
  Noin puolen tunnin kaahauksen jälkeen botski pysähtyi ja tempastiin snorkkelit naamalle ja räpylät jalkaan. Vesi oli todella kirkasta ja vedenalainen maailma täynnä elämää. Eka snorklauspaikassa Wäiski näki muutaman pienen hainkin! Puolen tunnin snorklailun jälkeen oli aika nostaa ankkuri ja otettiin suunnaks toinen snorkailuspotti. Sekin oli hyvä. Hieman syvempi kohta mitä aikaisempi, mutta kirkkaan veden myötä pohjasta erottui joka ikinen pieni kivi ja kala. Ihmettelin eka snorklauspaikalla kun kerran kädessä rupesi yhtäkkiä polttelemaan suhteellisen kovasti. Täällä polttelun syy selvisi. Meressä kelluskeli paljon pienen pieniä meduusoja. Meitä jokaista poltti meduusat päivän aikana yli kymmenen kertaa, mutta mitään isoja jälkiä ihoon ei niistä jäänyt. Läpimitaltaan kyseiset pirulaiset olivat vain about 3-4cm. 

        Uljas paattimme lähti taas puolen tunnin kuluttua kolmen 225-kuutioisen Hondan perämoottorin vauhdittamana kohti Koh Kradanin saarta. Siellä meille tarjottiin ruokaa ja juomaa. Kunnon riisi/kana-mätöt lisukkeineen ja hedelmiä päälle. Syönnin jälkeen meillä oli aikaa noin pari tuntia chillailla Koh Kradanin rannalla, uida, snorklailla ja muuten vaan ihailla maisemia. Rannan tuntumassa kipitteli metkan näköisiä rapuja kuoret selässä. Menivät aina kuoreensa piiloon kun niitä kosketti. Yksi yritti purrakin Juhoa, kun Juho nosti yhden niistä ilmaan kuoresta. 

Koh Kradania veneestä kuvattuna
K.K. eli Koh Kradan








Seuraavana oli vuorossa Emerald Cave. Tarkoitus oli alunperin mennä ekana Emerald Caveen, mutta vuoronveden ollessa korkealla sinne pääsy oli mahdoton. Nyt iltapäivällä vuorovesi oli matalammalla. Eli tää Emerald Cave on laguuni kalkkikivikallion uumenissa. Sinne ei veneellä pääse, joten meidän piti uida 80 metriä luolaa pitkin päästäksemme laguuniin. Luolassa uinti oli todella hieno kokemus. Alkupäässä luolaa kristallinkirkas merivesi, ja yllä hienot tippukivimuodostelmat. Syvemmälle luolaan mennessä luolan suulta tuleva valo alkoi vähetä ja kohta uitiinkin täydellisessä pimeydessä pitkin mutkaista reittiä. Onneksi opas silloin tällöin väläytti taskulamppuaan, joten saimme suurinpiirtein tiedon siitä, minne päin pitäisi mennä. Kohta erään mutkan takaa alkoi kajastaa päivänvalo, ja olimme laguunissa. Paikka itsessään oli uskomattoman hieno. Laguunin hiekka oli niin hienoa kuin olla ja voi. Laguunia ympäröi +--sata metriä korkeat kallionseinämät, jotka olivat paikoin rehevän trooppisen kasvillisuuden peitossa. Ainoa huono puoli paikassa oli, että muitakin turistiryhmiä änkäytyi paikkaan samaan aikaan, ja laguuni näytti populaltaan samalta kuin Gran Canarian biitsi pahimpaan turistiaikaan. Niimpä päätettiin lähtee kolmistaan ilman opasta uimaan takas meijän veneelle (opas jäi muiden meijän seuruelaisten kanssa vielä laguuniin). Hieman kuumottava oli uiskennella ilman mitään valoa täydellisessä pimeydessä jotain random luolastoa pitkin, mutta pian muutaman mutkan jälkeen vastapään valo alkoi kajastaa. Sinne laguuniin ois voinu viedä kameran sen oppaan vedenpitävässä pussissa, mutta en kehannut järkkäriä ruveta sinne survomaan. Niimpä otettiin Juhon digikamera laguuniin. Sillä muutama kuva näpsittiin. Blogipäivityksen loppuun laitoin linkin jonkun kuvaamaan videoon laguunista. Video on huonolaatuinen, mutta antaa kuitenkin vähän kuvaa paikasta.

    Hetken snorkailujen jälkeen oli taas aika nostaa ankkuri, ja tourimme alkoi olla lopussaan. Heitettiin matkalla Koh Lantalle pari jannua muutamalle saarelle. Tullessamme Koh Lantan edustalle kippari kertoi että meijän pitää rantautua Old Townin laiturille, koska vesi on niin matalalla ettei lähtöpaikkaan enää olisi päässyt. Lava-auto oli sit oottelemassa meitä vanhan kaupungin laiturilla, jonka kyydissä ajeltiin takas hotellille. Koh Lantan vanhakaupunki on muuten merimustalaisten mesta. 

   Alla on vielä lisää kuvia päivän reissusta:




Koh Kradanin erakkorapu
Snorklausta
Speedboat
Koh Kradan

Koh Kradanin kirkasta vettä
Lehti kelluskelemassa

Poijjilla ilmeet kohallaan
Lonely beach

Koh Kradania yhä
Kalaparvi tuli uimaan jalkojen juureen

Kyllä kelpaa lilluskella
Koh Kradan

Wäiski keräilemässä simpukankuoria
Kallioita veneestä kuvattuna
             

Koh Mook Emerald Cave-laguunin sisäänmenoaukkoa
Laguunin aukko sisältäpäin
Infoa laguunista

Emerald Cavesta


Eräs biitsi, jonne pari jannua heitettiin paluumatkalla

Hienoja kalkkikivikallioita

Kelpo biitsi tämäkin. 

Samaa biitsiä toiseen suuntaan

Ei palella ei

Jotain random kuvailua

http://www.youtube.com/watch?v=v3oQOV1MYLM&feature=related Emerald Cave

- Nikolai
    

6 kommenttia:

  1. Jep
    Näköjään jätkillä hommat kohillaan.
    MR

    VastaaPoista
  2. Hieno retkipäivä,upeita paikkoja,kuin Leonardo Caprion elokuvassa ( oliko se Beach nimeltään..?) TR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa poijjilla on täällä mukana luettavana The Beach-kirja.

      Poista
  3. Upeita maisemia ja miten kirkas vesi, kyllä kelpaa. Melkoisia elämyksiä saatte siellä reissullanne. Kateeks käy.
    Täälläkin on kirkasta vettä, sitä tulee taivaan täydeltä.
    Tuija

    VastaaPoista
  4. Ihmettelen miten ihonne kestää ilman palamista vai onko siellä
    tällä aikaa vähemmän ultraviolettisäteilyä kuin talvella ja keväällä. Varsinkin vedessä ollessa palamisen vaara on olemassa ellei sitten ole veden alla suurimman osan aikaa...
    TT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On täällä iho jo kärvähtänytkin monta kertaa. On meillä mukana 30 ja 50-kertoimisia aurinkorasvojakin, kunhan vaan muistetaan käyttää.

      Poista