keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vauhdin hurmaa ja omituisia otuksia

Vaarallinen vehje!
Ihan ekaks sanottakoon, että me ollaan nyt oltu reissussa kolme viikkoa. Eilen oli siis päivä nro. 20 ja sen kunniaks hieman juhlittiin. Ja kuten Nikolai kirjoitti edellisessä päivityksessä, rommi oli halpaa. Mulle ja Juholle se vaan ei maistunut, joten me pysyimme laimeammissa juomissa. Nikolaille rommi kuitenkin maistui.

Kuumottajaörkki ravintolassa
Seuraavana aamuna virkeinä aamupalalle, josta hieman keräilemään ilmastoituun huoneeseen (piti hankkia ilmastointi, muuten liikha khuuma.) Kun kaikki sankarit oli kunnossa, niin lähdimme vuokraamaan tuk-tukia, jolla voisimme kiertää saarta kerrankin yhdessä, ettei yhden tarvitsisi taas jäädä huoneeseen yksin mököttämään. Tuk-tuk maksoi 400bt. Pläniin tuli kuitenkin aika nopiasti muutos, kun tajuttiin et kuskimme Nikolai ei olekaan kovin kummoinen tuk-tuk -kuski. Päätimme siis palauttaa turvattoman oloisen vekottimen parin sadan metrin jälkeen ja otimme tilalle skootterit. Mä hyppäsin Niksun kyytiin ja Juho otti oman skopan. Juho ei kuitenkaan ole lähes ollenkaan ajanut skootterilla ennen tätä, joten miestä ilmeisesti kuumotti ihan jonkun verran.

Myöhemmin kuitenkin huomasimme, että jätkähän osaa ajaa skootterilla kuin vanha tekijä. Matkan varrella kuitenkin myös allekirjoittanut joutui ajamaan skootterilla. Aiempaa kokemusta kaksipyöräisistä ei ole, jos kispaa ei lasketa. Vauhdin hurma kuitenkin iski aika nopeasti ja automaatillahan on helppo muutenkin ajaa. Paikallisista nopeusrajoituksista ei kuitenkaan ole hirveesti tietoa, olen kuitenkin varma että taisin muutamaan otteeseen niitä rikkoa, paikallisten malliin. Välillä vaihdettiin sit taas kuskia ja itse napsin nelisen sataa kuvaa skopan penkiltä. Niistä kuitenkin vain harva on julkaisukelpoinen.


Reissun lopulla käytiin myös Koh Lantan kansallispuistossa, josta on myös muutama kuva. Siellä kävästiin lopuks myymälässä, jossa eräs julma, kunnianhimoinen otus, omaperäiseltä nimeltään Apina, yritti varastaa retkikunnan omaisuuden, ehkäpä myös hengen. Ennen kuin pääsimme karkuun, kauhistuttava Apina tarrasi vielä kiinni Nikolain kameralaukkuun. Lopuksi tämä verenhimoinen iljetys läksi seuraamaan meitä vaanien varjoissa. Ohessa muutama kuva. Kukaan ei loukkaantunut välikohtauksessa, eikä kyseistä julmaa petoa vahingoitettu.

- Wäiski
Satan Himself


Ei niin kaukaista sukua kuitenkaan






Taidekuva Juhosta

Puskaa
 










On top of the world!




Moto GP


"Tsunami is coming for a dinner..."



11 kommenttia:

  1. Tosi kauniita maisemia! Osaako pojat nauttia näistä?

    Tuosta apinasta tuli mieleen, että ne saattavat olla omituisten tautien kantajia kuten Gibralttarilla ovat, so don't touch!
    TT

    VastaaPoista
  2. Maisemista nautitaan täysin rinnoin. Onneksi apina ei meitä tullut hypistelemään/puremaan, ainoastaan kameralaukkua.

    VastaaPoista
  3. Mitä? Eikö Niksu osaa ajaa Tuk-Tukkia? Karting-auto on kääntynyt 5-vuotiaasta lähtien, samoin crossi-mopo. Henkilöauto tosin vasta 10-v vanhana, että ylettyi polkimiin. Ilmeisesti Tuk-Tuk vaatii ihan oman formula-1 koulutuksen? Vai onko toisin päin, että vanha ja luotettava tekniikka on liian vaikeaa. Totta kai ne ovat ihan pikkuisen huteroita, mutta pelimies vetää vaikka...
    MR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattoi olla myös, että oli pikkasen rikki se laitos ku sillä ajamaan lähettiin.

      Poista
  4. Kuopiossa alkaa tempoa yöpakkasia, kohta talvirenkaita alle. Jokos siellä nastoja laitellaan?
    MR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä talvirenkahat vaihettiin jo hyvissä ajoin, kun tämä keli alkaa näyttää jo uhkaavalta.

      Poista
  5. Kai teillä on tavoitteet asetettu reissulle, jotka on saavutettu kun saavutte Kuopion räntäsateeseen? Ettei tartte
    jossitella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei meillä niin tavoitteita ole asetettu, kunhan reissaillaan, treenaillaan ja pidetään hauskaa.

      Poista
    2. tai no joo, wäiskillä on tavoitteena saada vedettyä spagaatti ennen kuin reissu loppuu.

      Poista
  6. Muistattehan, että tärkeintä on matkallaolo ei määränpää...

    VastaaPoista