Pitkiä kauloja ja hienoja maisemia

Jou!

   Tänään siis eka täys päivä Chiang Maissa. Eli aamupalan jälkeen nappasin tuk tukin ja lähin ehtii salia. Mä tiesin, että se oli sellasen ostoskeskuksen sisällä. Tosin oli niin sokkeloinen paikka, että vähän aikaa kesti, ennen ku salin löysin. Sali tosin oli viimeisen päälle hyvä. Laitteita paljon, aamulla vähän porukkaa, halpa (vähän päälle euro per päivä) ja ilmastointi.

Heimon kylä

Pitkäkaula-heimolais perheen keittiö

     No eniwei, treenin jälkehen oli aika lähtee päivän tripille. Eka tarkoitus oli käyä visiitillä Long neck people-heimon kylässä. Eli nää heimon jäsenet ei oo virallisesti thaimaalaisia, vaikka täällä asuvatkin. Täällä pienessä kylässä keskellä viidakkoa heimolaisia asuu noin 300. Monella heistä ei oo henkilöllisyyskorttia tai vastaavaa. Mistä sit tää nimitys Long neck tulee, niin jo pienenä tytöille laitetaan kaulan ympärille kultaisia rinkuloita, joita sitten vuosien varrella lisätään. Rinkulat pakottaa kaulaa kasvamaan pitemmäks. Kylässä vanhimpian naisten kaulat oli kyllä aika hurjan näköisiä. Koska monellakaan ei ole henkilöllisyyspapereita, eivät he voi tehdä töitä. Siispä monet naiset viettävätkin päivänsä kylässä tehden ruokaa tai kutoen vaatteita yms. Kaulan pidentäminen tuo kuulemma hyvää onnea. Eli mitä pidempi kaula, sitä parempi onni. Tiedä sitten, mutta kukin taaplaa tyylillään.

Portaat puutarhaan

    Pitkäkaulaisten ystävien jälkeen pyrimme korkeuksiin. Eli taksi lähti huristelee Doi Suthep-nimisellä vuorella olevalle temppelille. Korkeutta vuorella on yli puoltoista kilometriä. Ei siis Everestin vertainen, mutta suhteellisen jylhä esitys kuitenkin. Kiemurtelevia teitä pitkin matka huipulle kesti puolisen tuntia. Paikan päällä oli jonkin sortin iso puutarha-alue, jossa kasvoi vaikka minkälaista yrttiä ja rehua. Myös muutamia pyhiä rakennuksia oli puutarhan yhteydessä. Tää paikka oli todellakin rauhallinen. Miltei äänen ääntäkään ei kuulunut mistään.

Ihan vuoren huipulta
 löytyi tällainenkin

    Puutarhan läpi koluamisen jälkehen oli itse temppelin vuoro. Eli tää temppeli (Wat Phrathat Doi Suthep) on Chiang Main temppeli nro.1. Ainakin paikallisille. Tosin hienojen maisemien (ja miks ei hienon temppelialueenkin) vuoksi myös paljon turisteja alueella pyöri. Alueella oli paljon temppelialueille tyypillisiä kultaiseksi maalattuja koristeellisia rakennuksia, buddha-patsaita ja muita veistoksia.

   Söin muuten suhteellisen hooceetä chiliä. Tosin todella pienen määrän. Eli tää chili oli rouhittua ja kuivattua. Chiliä ei saa iholle laittaa, sillä kuulemma iho ärsyyntyy kovin siitä. Kait mahalaukku ja suun limakalvot on sitten erilaista, että ne ei kärsi samalla mitalla.

   Pitihän sitä vielä sit illemmalla viiden tunnin tripin jälkeen käyä toisen kerran treenaamassa. Vaan eipähän niin pahasti näivety..

    Loput kuvista taas jonona lopussa. Vaikea/turha niitä ruveta väkisin änkäämään tekstin sekaan. Huomen taas uus päivä uudet kujeet.

Meikäläinen näyttää iha joltain Kung Fu-mieheltä

Temppelialuetta

Chiang Mai kuvattuna puolesta välin vuorta