Rumble in the Jungle

    Tänään havisutettiin taas historian siipiä. Hyppäsin aamulla linja-auton kyytiin, joka ajoi Cu Chi-tunneleille Saigonista luoteeseen.

   Tämä Cu Chi-tunneliverkosto oli Viet Cong-sisseille tärkeä sodan aikana. Sissit pystyivät piiloutumaan tunneleihin viholliselta, mutta myös tekemään yllätyshyökkäyksiä sieltä. Cu Chi -tunneliverkosto on 250km pitkä, ja on siten maailman pisin tunneliverkosto. Tunneleissa oli myös mm. sairaalatilat, koulutilat, ruoka, juoma- ja asevarastot sekä majoitustilat. Parhaimmillaan tunneleissa asui 60 000 ihmistä, joten melkoinen määrä ruokaa ja juomaa piti olla varastossa. Tunnelisto sai tarvikkeita läheisen joen kautta. Itse tunnelit ovat helkkarin pieniä. Sinne ei länkkärit mahdu mitenkään. Ei kuulemma nykyajan aasialaisetkaan enää kunnolla. Nykyään on tietenkin turisteja varten levennetty muutamaa pätkää tunneleista, jotta "fat american ass can go to tunnel", kuten oppaammekin asian rennosti ilmaisi. Monet kohdat tunneleista ovat keskikokoisen läppärin kannen kokoisia, osa hieman isompia. Tunneleihin on muuten arvioitu kuolleen vuosien varrella 10 000 ihmistä. Myös malaria aiheutti kuolemaa sekä tunneleissa, että iltaisin/öisin ulkosalla jenkkien keskuudessa. Malaria olikin toiseksi yleisin kuolinsyy Vietnamin sodan aikana.

Dokumentti + opetustuokio tunneleista

   Elikkäs joo, pari tuntia kesti bussimatka tunneleille. Hölpöttelin meno- ja paluumatkan yhen ranskalaisen matkustelijan kanssa. Jutustelu lähti siitä liikkeelle, kun kummallakin oli samanlainen kamera. No eniwei, tunnelit on näköjään todella suosittu kohde, sillä useat turistiryhmät pyörivät metsissä yhtäaikaa. Alkuun katsottiin 15min pitkä dokumentti vietnamilaisista sodan aikana, joka oli ihan mielenkiintoinen. Sen jälkeen talsittiin viidakkoon. Matkalla viidakossa pysähdyttiin katsomaan muutamia ansoja, sodassa tuhoutunutta tankkia sekä pommin tekemää kuoppaa. Mentiin sen jälkeen sit pariin rakennukseen, jossa oli laitettu esille lisää ansoja sekä pommeja. Opas näytti myös, miten ansat aikoinaan rakennettiin ja miten ne käytännössä toimivat.

Kurkistusaukko

   Sodan tunnelmaa retkeen toi viidakossa kajahtelevat laukaukset. Käveltiin sit ampumaradalle, jossa sai ampua sodanaikaisilla aseilla. Tarjolla oli AK-47, M-60, M-16, M1-Carbine, M1919 yms. Itseäni kiinnosti M1919, mutta törkeän hinnan vuoksi tyydyin paukuttelee aakoolla (AK-47). Siitä ei sen enempää, mukavahan sillä oli täräytellä.

Täällä sitä on rymistelty ja hiippailtu

Tunnelin sisäänkäynti

 Ampumisen jälkeen vuorossa oli sit itse tunnelit. Eli turisteja varten pienet pätkät tunnelia oli siis levennetty, mutta siellä piti silti kontata (tosin meitsi on niin lyhyt että kävelin kääpiökävelyä siinä, missä muut mahtu suunnilleen ryömimään). Tunnelit on nykyään osittain valaistu, mutta moninpaikoin mentiin täydessä pimeydessä maan sisällä. Tää levennetty osa oli 80cm leveä ja 80cm korkea. Joten jos kärsit pahastikin ahtaanpaikan kammosta, tää ei ehkä oo sun juttu. No eniwei, tunnelithan ei oo suoria, vaan menee sikssakkia. No miksi? Siksipä juuri, että vihollisetkin tuppasivat tunnelin löydettyään tulla tunneleihin (jos mahtuivat), ja sikssak-käytävässä et näe kuin 5m eteenpäin. Niimpä tunneliin tulleet viholliset oli helppo väijyttää pimeässä, mutkaisessa tunneliverkostossa.

Ansojen esittelypaikka

   Mutta täytyy sanoa, että hurjaa porukkaa nää vietnamilaiset. Opas kertoi, että sodan aikana tunnelissa asuvan ihmisen herättyä hän söi kupin riisiä ja meni sitten kaivamaan tunnelia syvemmälle. Iltapäivällä oli toisen riisikupin aika, jonka jälkeen työt jatkui iltaan asti. Sitten joko ruvettiin nukkumaan tai lähettiin yön pimeydessä hakemaan joelta varastojen täydennystä. Ne, jotka eivät kaivaneet tunnelia, valmistivat ansoja, hoitivat sairaita tai tekivät ruokaa. Tunnelien kaivaminenhan alkoi jo 1940-luvulla Ranskan miehitysten aikoihin. Tunnelit laajenivat sitten lisää Vietnamin sodan aikaan.

En laittais jalkaani tuohon..

AK laulaa

Steady....steeaaady..

  Illalla Saigonissa ku lähin taas salille, oli käsittämättömät ruuhkat. Vaan onneks meitsin mopokuski oli neuvokas ja ajo suoraan jalkakäytävää pitkin ruuhkien ohi. Paluumatkalla kuski (eri kuski tällä kertaa) taas lähti pokkana vetää vastapalloon yksisuuntaista, jonka kaikki kolme kaistaa oli täynnä autoja ja mopoja! Noh, maassa maan tavalla, hyvinhän sitä siitä selvittiin hengissä.

Rähjäinen matkaaja spotattu jälleen!

  Hauska on kyllä nähdä tuolla salilla paikallisten reaktioita, kun treenaa. Ne laitteet kun on tehty niin paljon pienempiä painoja varten kuin mitä Suomessa laitteet. Esim. jalkaprässiin laitoin sen tangon täyteen isoimpia kiekkoja mitä löyty, jonka jälkeen isoin käsipaino + 2 isoa kiekkoa koko pakan päälle. Silti oli turhan vähän painoa laitteessa. Suomessa jos latais jalkaprässiin samaan malliin painoja, olis polvet suussa alta aikayksikön :D.

   Tänään on muuten isänpäivä, joten paljon onnea kaikille iseille, varsinkin sille omalle Iskälle <3 Paljon onnea myös Kasper-miehen isälle, rakkaalle veljelle, J-P:lle <3 Onnea toivottelen myös Samulille 19v-synttäreiden johdosta!

Pommikraaterin poikasta